Selkeästi meille -hankkeessa käyttäjätestaajana toimiva Ida Kettunen tekee paljon töitä, jotta kaikilla ihmisillä olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet toimia yhteiskunnassa. ”Olen liikuntavammainen vaikuttaja. Vaikutan koko sote-alalla, sekä ylipäätään kulttuuri- ja taidetapahtumissa ja yhteiskunnassa. Haluan edistää tasa-arvoa kaikkialle.”
Idalle verkkopalveluihin vaikuttaminen on tärkeää, koska niitä tarvitaan moneen asiaan ja moni kokee haasteita niiden käytössä. ”Kaikki ei pysty lukemaan tai etsimään tietoa helposti. Monella on luki- tai hahmotushäiriö ja kaikki ei saa selvää kaikista teksteistä. Välillä voi olla vaikeita sanoja, mitä tavallinen ihminen ei ymmärrä.”
Verkkosivuilla olevat tiedot saattavat myös olla vanhentuneita tai riittämättömiä, eikä niistä ole käyttäjälle todellista hyötyä. Esimerkiksi esteettömyystiedoissa on usein puutteita. ”Vaikka on esteetön, ei ole tietoa, mitä kautta pitää mennä sisään. Ei ole mitään videota tai kuvaa, mikä helpottaisi,” Ida kertoo.
Liian vaikeaa palvelua ei pysty käyttämään itsenäisesti
Ida haluaa hoitaa asiansa itse, mutta liian vaikeita palveluita ei välttämättä pysty käyttämään, ellei pyydä apua. ”Ei tunnu kivalta. Ei voi olla itsenäinen, vaikka on aikuinen ihminen. Haluaisi toimia, mutta ei pysty tai ei ymmärrä mitä lukee, koska on vaikeasti kirjoitettu. Tai on kaikenlaista diipa-daapaa, mikä ei kuulu aiheeseen.”
Viimeksi haasteita ovat tuottaneet pankin verkkosivut. Perustoiminnot, kuten ostorajan nostaminen ja pankkikortin kuolettaminen olivat vaikeita löytää, eikä niitä ohjeistettu tarpeeksi. ”Kun kuolettaa kortin, niin ei kerrota kauanko kestää, että uusi kortti tulee, vaan vain että posti lähettää automaattisesti. Vaikea sitä on varmaan tarkkaan sanoa, mutta edes joku arvio,” Ida harmittelee.
Tähän mennessä Ida on saanut lopulta kaikki asiat tehtyä, koska ei anna periksi. Arkisten asioiden hoitaminen kuitenkin vaatii paljon sisukkuutta. ”Kaikilla on oikeus palveluihin. Kaikki ei tiedä, mitä palveluita heille kuuluu. He voivat syrjäytyä, heitä voi kohdella ihan miten sattuu, kun he eivät tiedä omia oikeuksia. Tai ei uskalla vaatia.”
”Puhutaan aina Suomessa siitä samanarvoisuudesta, mutta ikävä kyllä se ei vielä näy kaikessa. Vammaisia henkilöitä pitäisi saada enemmän joka osa-alueelle yhteiskunnassa. Sekä työelämään. Moni ei halua mennä työelämään, koska pelkää, että ei ole esteetöntä tai ei oteta mukaan työyhteisöön. Tai kokee vaikeaksi hakea töitä”, Ida pohtii.
